Hyvä treeni ON itkun asia

Viikon lepäilyn jälkeen on tullut taas pohdittua aihetta: treenaanko varmasti tarpeeksi "kovaa"? Päätös vetää jokainen treeni, jokainen sarja ja jokainen toisto kunnolla läpi, kohdelihaksella, kunnon paineella, hermottaa! Keskity Eevis, keskity!

Tiistaina tein takareisi treenin. Jo maanantai iltana kävin päässäni uuden treeniohjelman liikkeet läpi, mietin toistojen määrää, millä painolla tulisin tekemään, ja ennen kaikkea pitäisin sen paineen joka toistolla takareidellä. Takareiteen tavoitteena saada MASSAA, tai siis saada se takareisi, etureisi on hallitsevampi, niinpä toistot menevät helposti etureidellä. Leveää prässiä, reisi koukistusta istuen ja maaten, leveää taljakyykkyä, sjmavea, bulgarialaista kyykkyä ja askelkävelyä. Tunsin viimeisiä askelia ottaessani, että nyt meni sinne minne piti, ja eihän sieltä maasta enää päästy ylös :) Takareidet ovat olleet pari päivää lähes toimintakyvyttömät, itku silmässä varovasti rullailtu, autosta ylös kammetessa näky on jokseenkin tragikoominen :) Ja siis takareidet, EI etureidet, saavutus sinänsä itselleni. Keskittyminen toimi!

Tällä viikolla aloitin kokeilun, kaikki liikkeet vyön kanssa, hallittu keskivartalo! Vatsa sisään, ei työntöä lantiosta eteen, vyö kireälle ja jatkuva ajatus että napa kuroutuu selkärankaan. Helpommin sanottu kuin tehty! Pitäkää hyvät ihmiset huolta ryhdistänne! Itse "kärsin" monen monituista vuotta olleesta huonosta ryhdistäni, olkapäät alkavat pikkuhiljaa kääntyä taaksepäin ja rintakin suht auki, pää on jo jokseenkin pystyssä, mutta keskivartalon tuki on yhä edelleen olematonta. Monta vuotta vuotta kannettu virheasento vaatii myös monen vuoden työn "oietakseen". Katsotaan miten vyökokeilu auttaa vai auttaako, periksi ei anneta, ja lähdetään vaikka sinne korsetti kaupoille, töihinkin korsetti päällä :D

Malli esimerkki huonosta ryhdistä :(

No tänään ajelin pitkästä aikaa K&M:lle, yhteistreenit Johannan kanssa. Treeninhän piti alunperin olla takareittä ja tarakkaa, no turha toivo edes lähteä yrittämään, vieläkin tunnen että jalat olisi hakattu pesäpallomailalla, tai ainakin jotain siihen suuntaan :) Olkapäät otettiin työn alle, niihin kun sitä massaa olisi kasvateltava! 

Taaskaan ei tehty ns. mitään uusia liikkeitä, mutta niinkuin aiemminkin, taas opin uutta, se yhteistreenien "suola". Alkuun ihan perus pystypunnerrusta käsipainoilla. Asento tässä alkaa jo löytyä ihan hyvin, paine pysyy olkapäillä, kädet eivät enää juurikaan kirraa vartalon eteen. Mutta se painojen ylösvienti, heh, hyvin koomista, käsipainoissa 2,5 kilon ero isompaan, niin eihän ne nouse ylös jotta voisin aloittaa ensimmäistä toistoa, siispä kotiläksy numero yksi itselleni! Mahtaa olla hauskaa tuo Johannan työ tälläisten tumpeloiden kanssa :D :D Siitä triplasarjaa, liikkeinä Arnold Press, ratin kääntö ja sivu viparit käsipainoilla. Painot eivät päätä huimanneet, mutta hyvin pysyi paine etuolalla punnerruksessa ja ratti käännössä. Paljon olisi noita punnerrusliikkeitä harrastettava jotta massaa, sitä pyöreyttä noihin olkiin saisi rakennettua. Ja jos eivät nämä vielä olkapäitä ajaneet loppuun niin seuraava teki sen viimeistään, "pikku hermotusharjoitus". Parin kilon painoilla "anatoiminen edestä pidossa, viparit sivulle samalla paineella". Pari kiekkaa oli vielä ajatus "jopas polttaa, no kyllä kestän, keskity", seuraavat kaksi kiekkaa " Voi helvetti, nyt tulee itku, keskity nyt perhana", viimeinen kiekka " nyt ne kyyneleet valuu, puhalla, älä lopeta nyt perhana, keskity!". Jumankauta mikä setti! Yksi liike vielä tehtiin, punnerrus laitteessa "väärinpäin" istuen, etuolkapäällä puristus. Tässäkin tekniikka on parantunut, en "rimpuile" viimeisiä toistoja kyljistä repien, asento säilyy ja olkapää tekee työn. Ennen kaikkea hyvin opettevainen treeni jälleen. Olemme Johannan kanssa eräänkin yhteistreenin keskittyneet juurikin olkapäihin, mutta esim. sivuvipareissa asento meinaa yhä karata, liikerata pettää, jätän loppusupistuksen kesken, negatiivinen vaihe, kädet "löpsähtävät" alas, paine karkaa :) On se vaan vaikeaa tämä puntin nosto :D Tässä se taas nähtiin: autolla ajokin kirpaisi, olkapäitä polttelee yhä, treenissä ne olkapäät eivät vaan enää totelleet. Nyt se tunne: kyllä, annoin tänään kaikkeni!

"Koulukuntiahan" on monia. Joidenkin korvaan tämä minun edellä mainittu treeninihän varmasti kuulostaa koomiselta "ai se heiluttelee kahen kilon painoja ja kehuu kun niin polttaa ja itkettää!" Toki teen teen treenit niin isoilla painoilla kuin mahdollista, mutta ne neljän kilon kässrit nyt eivät vaan olisi nousseet edes puolta liikerataa. Olisinko saanut olkapäähän paineen: en! Toisella viikolla voin tehdä esim. yhden käden vipareita kasilla tai kympillä, vaihtelua. Vaikka keskityn puhtaisiin liikeratoihin ja viemään jokaisen toiston puristavasti loppuun, kyllä ne treenipainot homman edetessä kasvavat. Egoni kestää myös niiden kilon punttien "heiluttelun" :) Olen niin kiitollinen opeista joita olen liikkeiden puhtaaseen suoritustekniikkaan saanut Johannalta, etten voi kylliksi kiittää <3 Kroppa muuttuu hitaasti  mutta varmasti :)

Enää huominen tarvitsee odottaa, sunnuntaina kohti Hesaa ja kisoja katselemaan. Sunnuntaina Body Fitness sarjat kiinnostavat erityisesti. Lavalla odotan suuresti näkeväni mm. Tiina Vaskelaisen, Jutta Vennon ja Minna Holapan, ovat omaan silmään niiiiiin upeita. Spesiaali tsempit Minnalle, joka ensimmäistä kertaa kisoissa, olen ihan fani <3

Lomalla viimeinkin voin ottaa iisimmin...

Blogissa pidellyt viime aikoina hiljaiseloa, syykin on selvä: LOMA <3 Aloitin lomailun miehen kanssa D-A-D:n keikalla Tavastialla, ja oli muuten hyvä! Muutama metri lavalle ja osasi bändi kyllä ottaa yleisönsä <3

Pari päivää myöhemmin lähdettiin Teneriffalle nauttimaan auringosta! Pelkäsin etukäteen hieman säätiedotusta, näytti kyseiseen kohteeseen noin 18 lämpöastetta, ja minä kun todella nautin siitä lämmöstä ja auringosta! No pelko oli turha, paisteessa reilut 30 astetta, nahka punoitti hetkessä aurinkorasvoista huolimatta :) Pari pilvistä päivää mahtui viikkoon, joten pitihän se vähän shoppailla :) Otin viikon kyllä niin rentoutumisen kannalta kuin vain voi! Paljon ruokaa ja myös jokunen Pina Colada :D Liikunta rajoittui lähinnä kävelyreissuihin kauppoja etsiessä, no okei muutama vatsa aurinkotuolissa kun vahdin kaula pitkänä missä Pikku Boudari viilettää :D Vasta kotiin palattuani oikeastaan tajusin kuinka stressaantunut ja väsynyt sitä tulikaan oltua ennen matkaa! Akkujen lataus tuli siis tarpeeseen. No kuvat kertokoon reissusta kaiken tarpeellisen, huomatkaa kuinka energia ja iloisuus loistavat silmistä (paitsi kotiin lähtö kuvassa...), nyt jaksaa :)

Palmut <3

Vielä valkoiset tivolissa :)

Pikku Boudari <3

Altaalla drinksulla :)

"Supermiehet"

Treenivaatteitahan ei koskaan ole liikaa, eihän...

Kuin kaksi marjaa :D

Kolme Hopoa :D

Tuli ainakin syötyä hyvin

Iltahumpalla <3

Äitiltä opittu? :D

Seitsemän tuntia vesipuistossa, Iitun paras päivä <3

Tämä viikko olisi vielä lomaa ihan kotosalla, luksusta! Sain Johannalta hieman uudistuneen treeniohjelman ja maanantaina aloittelin sillä viikon lepäilyn jälkeen. Maanantaina rintaa ja olkapäitä, tiistaina takareittä ja pakaraa. No ilmeisesti syömisestä ja levosta oli apua, uusia enkkoja ja mieletön paine, tosin päässäkin oli sen luokan paineet että rintaa punnertaessa korvat pamahtivat, auts! Lapsena kärsityt korvatulehdukset jättäneet jälkensä herkkiin korviin, ja lentäminen on yhtä tuskaa, laskeutumis vaiheessa kuulo tahtoo mennä väkisin ja kipu korvissa on raastavaa, purkan jauhaminen ja korvatulpat auttavat minimaalisesti, mutta on tuo tuska toistaiseksi kestetty :(

No viimeyönä nukkuminen kyljellään kivisti "mukavasti" rintaa ja olkapäitä, aamulla sängystä kampeaminen eilisen jalkarääkin jäljiltä oli kuin hidastetusta filmistä, heh, perille meni, ps. wc pöntön koroke olisi kiva :D Ykkös kehityskohde tällä hetkellä ovat juurikin nuo takareidet (joita ei ole!) ja olkapäät. Tälläisiä treenejä nyt vaan tiukasti tämä vuosi, aion yllättää itseni ja koutsin, perhana vieköön: mullahan on tammikuussa ne takareidet (joo tiedän senkin että takareisien kasvatus on vuosien työtä...), kaikki peliin treeneissä! Oma tavoite on näyttää että tammikuussa olen siinä kuosissa että kisalisenssin voi hommata ilman että se jää käyttämättä, haaveita ja tavoitteita pitää olla, ainakin minua ne kantavat eteenpäin, saavat motivaation pysymään 110 ja antamaan kaikkeni!

Aamupaino 68 kiloa, nimimerkillä:"rimppakinttu" :)

Tällä viikolla olisi tarkoitus suunnitella myös niitä häitä, pukua katselemaan, kutsukortteja tekemään ja kaikkea muuta pikku puuhastelua, mutta paino sanalla: "ei stressiä" :) Onhan tässä samalla menossa oma projekti "Ei allia hääpuvussa 2014". Projektin nimeksi pitäisi tosin vaihtaa "Pohkeet häihin 2014", mikäli hääpuku visioni tulee toimimaan niin rimppakinttuihin olisi saatava muotoa ennen häitä ;)  Etelän reissulla hankituista parista kilosta onneksi toinen on lähtenyt jo parissa päivässä, herkuttelu jäihin ja töihinkin voisi aamujen alkaessa lämmetä polkaista auton sijasta pyörällä, niin ja niitä pohkeita on tahkottava huolella :)

Sunnuntaina katselemaan Kultsalle upeita fysiikoita, tsemppiä kisaajille viimeisiin päiviin <3

Eevis

Minä vs. Minä

Viimeaikoina olen pohtinut paljon aihetta "minäkuva". Minulle ihmisessä on tärkeämpää sisäinen kauneus, ei se onko ihminen viimeisen päälle treenattu tai tuunattu. Kaikki ei ole kultaa mikä kiiltää, kauniin kuoren alla voi olla höttöä sisällä. Toivon etten anna itsestäni juuri tälläistä kuvaa kenellekään, blogissa on kuvia muuttuneesta vartalosta, peilin kautta otettuja kuvia jne..., helposti ulkopuolinen voi muodostaa kuvan, "pinnallinen akka tuokin, kuvailee itseään, pah!", ihminen joka ei tunne minua, ei tiedä miten asioista ajattelen, miten sisälläni tunnen. 

Haluan näyttää itselleni että pystyn, perhana minähän voitan pelkoni ja olen joskus vielä siellä lavalla! Kilpailuhenkisyyttä on pakko olla, ja myönnettäköön että kilpailija itsessäni nostaa pikkuhiljaa päätään. Yhä edelleen pidän itseäni itseni pahimpana kilpailija, minä vs. minä! Kilpailen itseni kanssa, en muita vastaan. Ihmisenä olen muita kannustava. Jos joskus siellä lavan takana olen, ei se perusluonne muutu, ei minusta saa tyttöä joka piikittelee muiden kuntoa pönkittääkseen omaa etuaan. Minä olen se joka tsemppaa muita, antaa kannustavaa palautetta. Uskoa itseensä on silti oltava, jos ei usko itse itseensä, kuka muukaan niin tekisi?

Olen parhaani mukaan yrittänyt kehittää stressinsietokykyäni, omaan silmään ihan kohtalaisin tuloksin. Huono stressinsietokyky on aina ollut oma heikkolenkkini, huonon itsetunnon ohella, huono yhdistelmä! Kun ottaa pienistäkin vastoinkäymisistä ja mokailuista valtavat paineet, syyllistää itsensä maanrakoon ja murehtii vielä mitä muut ajattelevat, eihän se hyvää pienelle ihmiselle tee. Viimeisen vuoden aikaisesta kehityksestä olen perhanan ylpeä, ja ei, en tarkoita nyt muuttunutta vartaloa, vaan sitä muutosta mitä tuolla pääkopassa on tapahtunut. Hittojako siitä mitä ne muut ajattelevat, nauran itselleni, nostan leuan pystyyn ja jatkan kohti uusia pettymyksiä :D Varmasti löytyy niitä jotka nauravat minulle seläntakana, mutta tärkeintä ovatkin ne jotka nauravat kanssani <3 Kyllä siellä tunnelin päässä on aina valoa!  

Viime postauksessani sivusin syömähäiriö aihetta. Minun on vieläkin helpompi kirjoitta kuin puhua aiheesta. Keskustelin vähän aikaa sitten bulimiasta erään ihanan ihmisen kanssa, jolla samaa taustaa. Oikeastaan vasta tämän keskustelun aikana jotain löi vasten kasvojani, hei, mähän olen parantunut, mä pystyin puhumaan aiheesta! Jos tunnistat itsesi, niin kiitos tästä keskustelusta, olet ihana, keskustelu oli minulle tärkeämpi kuin osaat kuvitellakaan <3 Juuri omien kokemusteni kautta olen varovainen, kirjoitanko täällä blogissa esim. tarkkoja ruokamääriä mitä itse söin dieetillä, ottaako joku ne ohjeet laihdutustarkoitukseen, dieetti jää päälle jne. Itse koen vasta nyt, kaiken nuoruuteni ruokasähläilyn jälkeen, olevani valmis tähän. "Massakaudella" en koe huonoa omaatuntoa jos ruokailu välillä lipsuu, jos syön ylimääräisen kiinalaisaterian, so what! Jos jäisin pohtimaan asiaa ja saisin morkkiksia, olisi se minulle merkki: "nyt lähtee lapasesta, pakkia pakkia!" Välidieetin aivan kuin joskus tulevaisuudessa kisadieetin vedän grammalleen listan mukaan, mutta se on eri asia, se kestää vain määrätyn ajan, sitten se on loppu, palataan taas isompikaloriseen ruokamäärään. Pakko myöntää että vallalla oleva "fitnessbuumi" pelottaa, lähinnä syömähäiriöiden kannalta. Vedetään tiukalla aikataululla todella tiukkoja dieettejä, mutta mitä sen dieetin jälkeen, kauhun tasapaino? Osataanko palata "normiruokailuun" vai ahmitaanko kaksin käsin mättöruokaa, sitä mistä dieetillä haaveiltiin? Vai onko mahdollista että kiristely jää "päälle", kun kisakireys on saavutettu, raaskitaanko siitä luopua? Ovatko kaikki valmiita tähän? Vasta nyt voin rehellisesti sanoa: Minä olen! Mutta se vaati erehdyksen kautta oppimista, vaikeitakin aikoja, kolkytä vuotta elämänkokemusta :)

Näiden kuvien jälkeen on tahkottu lihaa tällä hetkellä 7,5 kuukautta. Huomatkaa, selkä ei aukea, vedän sen suppuun, hitokseen vaikeaa :) 

Yhteistreenejä sovittaessa pyysin Johannalta kuntostekkausta. Tiistaina se odottaa. Ensin tunti rääkkiä olkapäille ja sen jälkeen Johannan valvova silmä vs. minun fysiikkani :) Luotan täysin "koutsini" arvioon kunnosta, riittääkö se fysiikka, kisahaave ja motivaatio puskea vaikka seinästä läpi on kovempi kuin koskaan, mutta palataan kommentteihin :)

Superihminenkö, noup!

En kokenut vielä tänäänkään olevani tervehtynyt täysin ajatukselle painojen nostelusta... Mutta pitihän se mennä edes raudan tuoksua nuuhkimaan, ja hei, otin jopa korkkarit mukaan :) Vedin siis kaverille lupaamani ystävänpäivä lahjan, jalkatreenin :) Toivottavasti Maisan kintut kiittävät! Olen kyllä ihan hitokseen ylpeä tuosta naikkosesta, yhdellä sanalla: Sitkeä <3

Kipeänä ollessa olen ajatellut ruokaa, hyvässä ja huonossa. "Listaruuat" vastaan herkkumätöt. Kokkailuun ei tahtonut energiaa löytyä ja ajatus kanasta ja riisistä, keitetyistä kasviksista puhumattakaan, lähinnä etoi. Onneksi rakas ystäväni kaurapuuro, ei jättänyt kylmäksi :) Samoin rakkauteni valkosuklaapudding munakkaaseen räiskyi palavasti myös pienessä horkassa :) No hyvä on, tuli toisena päivänä passitettua mies hakemaan kiinalaisesta valkosipuli-chili kanaa ja riisiä, yksi niistä suurista ruokarakkauksista :) Mutta edes sairasvuoteella, kappas, en kaivannut karkkia, en edes suklaata, liekö jokin kipukynnys ylitetty :D

Viime aikoina on tullut huomattua joidenkin "vastaisku" lukuisille terveysruoka päivityksille ja kuville sosiaalisessa mediassa. Juu osittain olen samaa mieltä että ei nyt ihan joka ruokapurkkia ja protskujauhoputelia tarvitse kuvata, itsellä ainakin tulisi "arkena" hyvin yksitoikkoista kuvamateriaalia, sillä yllätys yllätys: syön lähes samoja vatsantäytteitä joka päivä :) Siitä vastaiskusta, olen joidenkin huomannut laskevan leikkiä meidän "listasyöjien" kustannuksella, päivitykset ovat luokkaa: "karkkia eilen, karkkia tänään, mäkkäri tänään, kebabbia huomenna, ranskalaisia ja makkaraa nam...), ei siinä, jokainen tyylillään. Ja ei, en ole itsekään mikään "pyhimys", kyllä täälläkin herkutellaan, vapaasyöntipäivinä! Joku jo taisi töissä epäillä olenko raskaana, kun selittelin tohkeissani vapaasyöntipäivien himoa karjalanpiirakoihin! Ei, en ole, minulla on vain hiukka omituiset mieliteot :D Treenipäivien mentaliteetti on itselläni iskostunut tiukkaan ravinnon suhteen. Olenko liian nipo, kuka tietää, mutta en viitsi "heittää treeniä hukkaan" syömällä mitä sattuu. Ja toisinpäin: jos ahdan napaani rasvaista tai sokerista "mättöä" ennen treeniä, jää jalkasetti taatusti väliin päiväunien kutsuessa. Taannoiselta ravintoluennolta jäi Sampon sanoista mieleen "insuliini-ikkuna" treenin jälkeen. Riittävästi hiilaria ja proteiinia, mutta ei rasvaa, ruoka imeytyy hyvin, mutta kroppa ei ole niin fiksu että erottelisi tuleeko sieltä nyt rasvaa vain proteiinia kylkiin tarttuvaksi.

Myöskään liika hiilari ei minulle sovi, nälkä kasvaa kasvamistaan ja minulta tuo hiilari löytyy vatsan seudulta, miten se osaakaan valita aina navan ankkurikseen, hiton geenit :) Oikeanlaisen ruuan ohella käytän paljon vitamiineja, lisäravinteita ja "superfoodeja". Olen todella harvoin kipeä, mutta niinkuin todettu, en ole superihminen, täällä kirjoittelee tällä hetkellä puolikuntoinen nuhanenä, muistuttaa lähinnä Petteri Punakuonoa :)

Vai onko tämä kateutta geeneistä? Olenko katkera niille jotka voivat syödä karkkia ja ranskalaisia ilman että se näkyy missään? Rehellinen vastaus: ei, en ole. Olen paasannut tästä elämänmuutoksestani, ja puolet tästä on juurikin ruoka, polttoaine jolla jaksan! Minulle rasvainen ja sokerinen ruoka ei yksinkertaisesti sovi, olen väsynyt ja olo on "krapulainen". Olen kyllä aikoinani kokeillut tätä sohvaperuna aikakautta, niitä karkkia ja ranskalaisia, jopa niin paljon että sairastuin bulimiaan. Joten herkuteltu on ja vielä kaksin käsin! Tämä aikakausi on onneksi jo ollutta ja mennyttä, elämä pyöri ainoastaan ruuan ympärillä, 24/7. Joten jos joku kuvittelee että nykyinen syömiseni on jatkuvaa kyttäämistä ja nälkää, on hyvin väärässä. Nykyinen suhtautumiseni ruokaan on päinvastoin: "En elä syödäkseni vaan syön elääkseni". Syömähäiriöaikoina asia oli juurikin toisinpäin.

Olen jokseenkin yksitoikkoinen ruuanlaittaja, mausteita käytän juu, mutta itse mielikuvitus puuttuu tyystin, arjen sanelemat aikataulut, helpoimman kautta. Joitakin blogeja luen jo ihan senkin vuoksi, että saan hieman vaihtelua ruokaan, niiltä ihmisilta joilta ei sitä mielikuvitusta puutu. Terveellinen ruokakin voi olla sekä herkullisen makuista että näköistä :) Onneksi esim. tuota minun koutsiani on suotu mielikuvituksella ja kokeilunhalulla, ja että hän vielä haluaa jakaa noita ihania ohjeitaan myös muille :) Jos ette ole vielä tutustuneet tuohon Fastin proteiinileivonnaisohjevihkoseen niin suosittelen. Pelastaneet ainakin omalla kohdallani monen monituista "elämä potkii, tarvitsen äkkiä jotain lohtusyömistä!" päivää :D


Päivän pohdintojen jälkeen eväitten tekoon ja iltavuoroon. Huomenna olisi jo haave päästä salille tekemään muutakin kuin nuuhkimaan rautoja, pidetään peukalot pystyssä :)

Eevis

Kun äiti on kipeä...

...niin muilla on tylsää! Tuo meidän Pikku Boudari päästi kyseisen lauseen suustaan jo heti perjantaina kun ennätin edes aavistella jotta näinköhän on lämpöä :) Olen hiukan huono lepäämään saatikka edes pysymään paikallani, nyt päätin niin kuitenkin tehdä! Lauantaina kauppareissu ja kaverin ja lasten kanssa ABC:llä kahvilla. No tokihan se oli vielä ruokakin Pikku Boudarille valmistettava, täytyy samalla todeta että melkoinen suursyömäri tuo lapsi! Toissaviikolla hain pitkästä aikaa Mäkkäristä lastenaterian tuolle tirppanalle. Hän söi koko aterian, ja ilmoitti että vielä kyllä jotakin mahtuisi napaan, ja kappas, hetken päästä oli neiti vedellyt vielä äitin paistijauhelihaa kipollisen... Taitaa olla pituuskasvu melko kuluttavaa puuhaa :) Eipä tarvitse siis mäkkärin aterioita jatkossa hakea, ei niistä nälkä lähde :D

"Terveen paperit?" Noup :)

Muuten kulutinkin lauantain lähinnä sohvan nurkassa löhöten. Katseltiin pikku neitin kanssa "Tintti" leffa, tosin neiti ilmoitti että äiti kuorsasi jo puolessa välissä, hups :) Vetelin muutaman kupillisen pakuriteetä ja reilummalla kädellä C- ja D vitamiinia, sekä sinkkiä. Liekö parantava vaikutus vain uskoa asiaan, mutta sunnuntai aamuna herätessä olo oli paljon parempi! Olkoon mitä "hömppää" tahansa niin tänään jatkoin pakuriteellä ja vitamiineilla :)

Täsmäisku flunssapöpölle :)

Tänään on jaksettu ottaa vähän tuota eilisen tylsyyttä kiinni, Pikku Boudarin kanssa koti "jumppaa", ihan pikkuhiki meinasi tulla temppuillessa :) Tiedän että kasvaminen edellyttää treeniä, ruokaa ja lepoa. Mikä siinä riittävässä levossa voi ollakin niin vaikeaa? Pakko myöntää että eilen oli itku lähellä, salille oli niin kova hinku! Mutta älkää säikähtäkö, on minulla vielä hiukan järkeä päässä, aion pitää ainakin maanantain vielä lepoa, katsotaan tilannetta tiistaina :)

Pikku Boudarin kanssa pikku jumpat :)

Iltapuuhaksi keksittiin vielä pitsan paistoa, alkaa olla melkoinen kokkikolmonen tuo lapsi <3

Pikkuinen pitsan vääntäjä :)

Naiset, uskokaa itseenne!

Naistenpäivä oli tarkoitus aloittaa tooosi rankalla etureisitreenillä Maisan kanssa. No, flunssapöpö päätti toisin! Työputki takana, kahden päivän vapaat edessä! Eilen illalla nousi lämpö ja kurkku on karhea, ja minä olen niin harvoin kipeä, että tokihan se iski taas vapaapäivinä. Liekö stressi purkautunut tai jotain :( Työnantaja voi olla tyytyväinen, kolmen vuoden aikana taitaa olla pari sairaslomapäivää, siis sekä minä että lapseni olemme melkoisen "tervettä" tyyppiä :) Onneksi ehdin vetää Maisan kanssa hyviä treenejä tällä viikolla, selkään sattuu (hyvällä tavalla..) ja olkapäät ovat aivan loppu, ja pakarat muistuttavat vieläkin olemassa olostaan :D Sehän se vaikeinta kipeänä ollessa: Minä en pääse salille (plus muutama itkupotkuraivari!)

Tänään on siis naistenpäivä, joten hyvää naistenpäivää kaikille ihanaisille naisille (oletan että 99 prosenttia tätä blogia lukevista, on juurikin kauniimman sukupuolen edustajia...)

Itse taidan olla vähän vaativa yksilö, odotan että minua muistetaan säännöllisin väliajoin jollakin mukavalla, jollakin mikä piristää juuri minua :) Tai sitten olen vain tottunut hyvään ;) En ole mikään "prinsessa tyyppi", mutta pieni piristys miehen suunnalta auttaa jaksamaan arjessa paremmin! Ihan vain pelkkä ruuanlaitto tai siivous miehen taholta saa hymyn korviin <3 Eivät naiset vaadi ruusuja tai kultakoruja, ainakin tämä nainen ilahtuu pienistäkin eleistä!

Kiitän luojaani, koska saan niin paljon apua arjen pyörittämiseen...

Viihdyn nykyisin lähinnä treenivaatteissa, tai pääasia että vaatteet ovat mukavat päällä, töistä salille ja salilta kotiin, ei siinä kummemmin jaksa sonnustautua... Silloin tällöin tulee kuitenkin fiilis: "Hei tänään minä laittaudun!", vähän runsaammin pakkelia, tiukkaa housua ja nätimpää paitaa ( jotain muuta kuin treenitoppia..) ja korkokenkää, saatanpa jopa suoristaa hiuksia! Tunnetta olevansa Nainen! Sitä tunnetta kun katsot peiliin ja ajattelet: "Vau, kuka on tuo Nainen!" Sitä tunnetta jota harvoin kokee kun hikisenä, pipo päässä katselee itseään salin peilistä, tai aamuisin kun mustat silmänaluset lyhyiden yöunien jälkeen olet lähdössä töihin...

Tästä päästänkin itse otsikkoon! Uskokaa naiset itseenne, pystytte mihin vain! Älkää murehtiko liikaa vaan antakaa palaa! Minun on helppo puhua aiheesta, sillä olen koko pienen ikäni ollut "murehtija, en pysty kuitenkaan, turha edes yrittää" tyyppinen ihminen, juontaa juurensa äärimmäisen huonoon itsetuntoon! Pienin askelin olen matkannut kohti "minä pystyn, annan kaikkeni, olen hyvä" tyyppiä kohti. Matka jatkuu, enkä aio enää murehtia, otan itseni huumorilla, elämä ei saa olla haudan vakavaa :)

Ja kun en sinne salille tänään päässyt, oli minulla vihdoin aikaa laittaa vähän muutoskuvaa :) Vielä kerran: Uskokaa itseenne naiset, te pystytte, niin minäkin olen tehnyt!

MARRASKUU 2012

MAALISKUU2013

KESÄKUU 2013

Enpä olisi vielä puoli vuotta sitten uskonut että kehtaan näitä tänne laittaa, mutta hei, kerranhan täällä eletään ;) Juu, kesäkuun kuvissa olen ruskea ja aurinkoöljytkin ovat kaiken lisäksi pinnassa, mutta on siinä kropassa silti jotakin tapahtunut :D

Hyvää viikonloppua, minä jatkan sairastamista, tai siis positiivisemmin: Minä olen päättänyt viikonlopun aikana voittaa flunssapöpön 1-0 :)

Eevis

Pari sanaa itsetunnosta ja vähän muustakin

Pari viikkoa sitten olin mukana Johannan järjestämässä asentoharjoituksessa. Opastajana oli myös ihana Tolosen Laura. Paikalla oli lukuisia tiimiläisiä, mukavaa porukkaa ja näin ollen rento meininki. Joukossa oli kevään kisoihin valmistautuvia sekä tälläisiä "vasta-alkajia" kuten minä :) Paljon tarttui vinkkejä ja intoa matkaan tuosta. Täytyi tosin todeta taas itselleen, jotta kyllä osaa ihminen olla jäykkä :D Ei ole niin helppoa kuin miltä näyttää, "jännitä tuota, käännä tuonne, pidä paino tuolla jalalla..."

Asentoharjoitusten jälkeen tuli pohdittua hieman miten olen muuttunut ihmisenä, lähinnä tuota itsetunto puolta. Vuoden valmennuksen aikana olen muuttunut melko paljon, myös tuolta mielen puolelta. Toki asiaan vaikuttavat muutkin seikat, hyvä elämäntilanne kokonaisvaltaisesti. Vuosi sitten minulle olisi ollut suuri kynnys ihan pelkästään tuollainen asentoharjoittelu, muut katsovat, apua, mitä ne mahtavat ajatella, enhän minä osaa niin hyvin kuin toiset, kaikki siis negatiiviselta kannalta. Olen pikkuhiljaa suoristanut ryhtini, nostanut pään pystyyn ja olkapäät taakse, kantanut itseni paremmin, osannut nauraa itselleni :)

Vaikka olen ylpeä itsestäni, muutoksesta jonka olen saanut aikaiseksi kovalla työllä, oikeilla valinnoilla, niin ei, älkää ajatelko väärin: hyvä itsetunto ei ole verrannollinen "itseään täynnä olemiseen". Hyvä olo näkyy paitsi ulospäin, myös arkipäiväisissä sosiaalisissa suhteissa, en enää sulkeudu kuoreeni, olen sosiaalisempi ja minuun on helpompi tutustua samoin kun minun on helpompi tutustua toisiin, annan itsestäni enemmän. Olen oppinut näyttämään tunteeni, niin hyvät kuin huonot, en patoa niitä sisälleni. Taidan liikuttua vähän liiankin helposti ihan pienistä asioista, muiden onnistumisista tai vastoinkäymisistä...

Eevis 9 vee ja Eevis 25 vee...

...Eevis 30 vee

Muutosta on siis tapahtunut varsinkin viimeisen vuoden aikana, ja myönnettäköön että olen ehkä ollut hieman "pöljä" tai ainakin ajattelematon, ja päivittänyt "muutoskuvia" paitsi blogiin, niin myös fb:n. Ja koska en ole todellakaan ainoa "pöljä", niin tokihan nämä päivittelyt nostavat ihmisten "karvat pystyyn". "Fitness buumi" ja "trikoopeppukuvat" ärsyttävät... Hetki siinä kesti tajuta asia. Olen ollut vaaleanpunaiset lasit päässäni ja nähnyt asian vain omalta kantiltani. Olen niin huikean ylpeä muuttuneesta minuudestani että olen "väkisin" yrittänyt jakaa tätä motivaatioryöppyä myös muille, joita ei tämä "treenihömppä" kiinnosta. Olen viimeaikoina huomannut häpeäväni aika ajoin näitä kuvia, ja jopa blogia. Eihän tämän näin pitänyt mennä!

Tällä viikolla fb:n päivitys lukuisilla immeisillä oli seuraavanlainen:

"Sinustakin fitness-harrastaja? Se on helppoa! Aloittaaksesi tarvitset:
1. Uusi iPhone tai Samsung Galaxy S jotakin
Tärkein väline saliurheilussa. Voit nopeasti päivittää olevasi salilla ja lisätä muutamat peilipersekuvat instagramiin. Selfiet kannattaa ottaa peilin kautta siksi, että puhelin näkyy.

2. Järkkärikamera
Tämä ei ole niin pakollinen kuin hyvä älypuhelin, mutta suosittelemme lämpimästi.Järkkärillä saat kuvattua hyvälaatuisia kuvia ostamistasi rahkoista, banaaneista ja lisäravinteista. Älä unohda lisätä jokaista ateriaasi facebookiin tai blogiisi.

3. Salijäsenyys
Älä unohda hehkuttaa tätä missään tilanteessa. Mitä kalliimpi sali, sitä parempi. Plussaa saat, jos joku maamme lukuisista fitness-ammattilaisista käy samalla salilla.

4. Salivaatteet
Hihattomat paidat ja tiukat salihousut. Molempia tarvitset vähintään kymmenen kappaletta. Kaikki eri värisiä, jotta kaverisi huomaavat heti instagram-kuvistasi että olet todellakin panostanut rahallisesti tähän fitness-urheiluun. Muista myös että kerran käytettyjä salivaatteita ei voi käyttää enää uudelleen. Ehkä jossain metässä lenkillä voi, mutta älä pliis hei lataa instaan kuvia joissa käytät samaa vaatetta useaan kertaan!
Suosittelemme erityisesti Better Bodies- merkkiä. Tällä saat persekuviisi enemmän uskottavuutta ja arvostusta.

5. Proteiinipatukat
Proteiini-vitun-patukat. Muodostavat koulu/työpaikkaruokailusi. Näitä patukoita syödään vain julkisilla paikoilla kun muut katselevat. Muista mainita koulussa/töissä proteiinipatukkaa mussuttaessasi että käyt salilla ja ettet voi syödä normaalia hiilaripaska-ruokaa, koska ainakin kahden viikon fitness-reenit kusevat siihen yhteen annokseen. Tarvittaessa hauku vielä työ/koulukavereidesi ruokailutottumuksia.

Lopuksi vielä

Ohjeet kuvaamiseen:
Suosituin kuvaustekniikka on ottaa itsestään sivukuva peilin kautta. Käänny siis kylki peiliä vasten. Nyt unohda kaikki, mitä olet kuullut hyvästä ryhdistä. Työnnä takapuolesi mahdollisimman kauas kehosta ja samalla työnnä rintaa eteen. Jännitä vatsaa. Halutessasi voit jännittää sen käden hauista, joka ei kannattele kännykkää. MUISTA lisätä instaan tai faceen uusi kuva vähintään vartin välein, kun olet salilla.
HUOM! Älä missään nimessä ota kuvaa, jos olet hikinen, meikit levinneet tai taustalla on paremman näköisiä ihmisiä.

Älä ota itse treenaamista turhan vakavasti. Keskittymällä näihin ohjeisiin sinusta tulee uskottava ja kadehdittu fittnesstypykkä. Mitä enemmän jaat maailmalle harrastustasi, sitä enemmän kehityt."

No tätähän tuli sitten taas mietittyä, näihin kai minäkin sorrun. No peilin kauttahan ne kuvat tulee otettua, yksin kun yleensä siellä salilla päivystän. Jos sattuu olemaan treenikaveri mukana, saatan joskus jopa saada välähdyksen, "hei otetaanko pari kuvaa blogiin?", mutta ne kuvat otetaan treenin jälkeen, ei sarjojen aikana! Eli kyllä, minä myös treenaan siellä salilla, en käy siellä ainoastaan siksi että voisin päivitellä "trikoopeppukuvia". Itse tykkään blogeista joissa on myös kuvia blogin pitäjästä, oli ne sitten peilin kautta itse otettuja tai ei, kuvia joissa näkyy treenin tuloksia. Ja kyllä, lempivaatteitani ovat tätä nykyä mm. Better Bodies, Six Deuce ja Bia Brazil vaatteet. Tosin ne ovat kovassa käytössä, kestävät pesusta pesuun hajoamatta, kestävät töissä, vapaalla ja salilla. Ja säästämpä ainakin bilevaatteissa!

Kärjistetystihän tämä meni, myönnettäköön :D Jatketaan ensi kerralla vaikkapa taas treeneillä :) Huomio! Osaan nauraa itselleni, joten laitetaas loppuun vielä yksi peilin kautta otettu kuva, ja vielä uudet Six Deucet ja BB:n toppi (joka tosin ollut monessa aiemmassakin kuvassa..) päällä ;)

Eevis